Oon nyt liian väsynyt esittämään.
On joskus rankoja aikoja.
Kaikilla.
Kaikilla on päiviä jolloin ollaan ''heikkoja''
Surullista, mutta totta.
Kaikilla on hetkiä, jolloin haluaisi vain kadota.
Vain muutamilla on syy jäädä.
Jollain taas ei ole.
Ja silloin juuri yleensä ''kadotaan''
Jotkut saavat näille ajatuksille apua ajoissa tai ei, mutta apua.
Kaikki eivät saa...
Sitten ihmetellään, jos koulu ei suju
tai jos joku lukittautuu aina huoneeseensa päivisin tai öisin.
Niin surullista katsoa sivusta, kun ei voi auttaa itse yhtään.
Ei voi vaikuttaa mitenkään ja toinen kärsii.
Itsekään ei voi tosin hyvin, vaikka huomenna 18v.
Kai sitä pitäisi mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti