random

Miksi pitäisi olla kiltti?

Kun voisi olla ilkikurinen ja mukava.

Ei vaan...

Pitää olla kiltti muille.

JA tietysti itselleen.

Joo mietiskelen asioita täällä.

Emoilen taas vaihteeksi.

btw!

Yövyin viime yön harjoitusasunnossa.

Meni muuten hyvin, mutta heräilin yöllä noin vartin välein katsomaan kelloa.

Yksi askel otettu kohti omaa asuntoa.

Minne muutan toukokuussa!

YEAH!

Mutta raivostuttavinta on muutosvaihe elämässä.

Tekisi mieli huutaa.

Tai huudankin välillä (usein vain pääni sisällä)

Joo taidanpa piekkoin mennä nukkumaan.

Koska en nukkunut paljoa viime yönä :c

Mutta ensin dataan :3

Sairaslomapäivä...

Masennus on perseestä.

Itkee tyyliin syyttä.

Sitten kun on syy alkaa vaan hymyilyttää...

En ota itsestäni kuvaa itkun jälkeen, koska olen niin räjähtänyt.

Masennus on oikeasti syvältä.

Niin on muutkin mielisairaudet.

Onneksi omalla taustalla voi auttaa muitakin,

jotka ovat samantapaisessa tilanteessa.

Niille joil on paha olla

Ja vihaan kiusaajia.

Jos jätetään porukan ulkopuolelle,

SE ON VÄÄRIN!

Jos puhutaan paskaa toisesta,

SE ON VÄÄRIN!

Mutta kuitenkin...

nanananana

Trust Yourself

Pitää uskoa ja luottaa itseensä!

Olla omaitsensä!

Muuten ei koskaan voi olla täysin tyytyväinen.

Se voi olla vaikeaa, mutta kannattavaa.

Saa mielenrauhan ja voi hymyillä tyytyväisenä.

Onnellisena ehkä jopa.

Minä ainakin yritän olla omaitseni, vaikka jotkut eivät edes pidä asiasta.

En välitä. En kuuntele. En vain ota asiaa huolekseni enää.

Yritän pitää vain omat murheeni pääasiana, jos jotain murehdin.

Muuten tulee olemaan liian rankkaa...

Sen olen kokenut liian monta kertaa.

En jaksa sellaista enää.

Kiitos.

Miksi pitää itkeä?

Mulla pitäisi olla kaikki hyvin,

mutta silti itken.

On niin yksinäinen olo.

Valoa en näe tällä hetkellä tulevaisuudessa.

Kyyneleet vaan valuu.

Pillereitä naamaan, ei se korjaa mun oloa ku hetkeksi.

Eikä aidosti. Huijaa vaan mun ajatuksia.

Masennus on surullinen asia.

Eikä todellakaan leikin asia.

Kukaan ei sitä aidosti halua.

Tuntuu kuin joku haluaisi ulos minusta.

Puhuu ajatuksieni päälle.

Satuttaa minua sisältä.

Sotkee kokonaan ajatukseni.

Niin surullista...

Älä Pelkää Olla Omaitsesi!

Älä todellakaan pelkää olla sitä, mitä olet sisälläsi!

Räjäytä ja muuta tyylisi sellaiseksi, mitä haluat olla.

Minäkin olin ennen hippi, koska vain silloin en ollut rajoja ylittävää mallia

eikä kukaan sinänsä vihannut minua.

Mutta nyt niitä vihamiehiä riittää, mutta en itse vihaa itseäni enää.

Vapauttava tunne meinaan

Vihaan niitä, jotka vihaavat ulkonäön takia.

Eivät halua edes tutustua, jos näyttää erilaiselta.

Miksi vihata ennen kuin tutustuu?

Miksi pitäisi puhua paskaa siitä ihmisestä?

En ymmärrä...

on niitäkin hetkiä...

...Kun tuntee itsensä hyödyttömäksi.

Nyt on niitä hetkiä.

Tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle ja olisin syyllinen kaikkeen.

Silti en olisikaan tehnyt mitään hyödyllistä tai mitään muutakaan.

Olenko tyylini vanki?

Olenko häkissä?

Olenko rikki?

Siinä mitä esimerkiksi mietin tälläkin hetkellä.

Kaikki vain tuntuu olevan turhaa.

Mutta asiaan!

Oletko SINÄ erilainen?

Massasta poikkeava?

Kärsitkö mielialahäiriöistä?

Tai muista ongelmista?

Älä välitä, mitä muut sanovat!

Tai mitä muut ajattelevat!

Ole omaitsesi :3

Jos pidät siitä itse!

Minäkin olen omaitseni,

 vaikka muut ovatkin mm.

 käskeneet tappaa itseni, haukkuneet huoraksi ja paaaljon muutakin on tullut kuultua.

Silti olen tässä :)

En nyt ehkä parhaimmassa kunnossa, mutta tyytyväinen siihen mitä olen,

siihen mitä olen tehnyt ja mitä aion vielä tehdä.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti :)

ihminen kuten sinäkin

Tämä emo on särkyvää kamaa, niin kuin moni muukin ihminen.

Olen sekä henkisesti että fyysisesti särkynyt, ja monesti.

Tänään teipattiin polvi kasaan.

Ja haettiin lisää lääkkeitä.

Olen siis syönyt viisi vuotta lääkkeitä.

Ja ennen en suostunut ottamaan edes särkylääkettä.

Kaikki muuttui, kun hajosin henkisesti.

Ensimmäisellä kertaa hoidossa todettiin psykoottinen masennus.

Toisella kertaa jo psykoosi.

Nyt ollut kohta kaksi vuotta hoidossa noin 24/7

Mutta sepä on estänyt minua tappamasta itseäni huonoina päivinä.

Vaikka ajatuksissa onkin ollut monesti.

Nyt olen jo parempaan päin vaikka olenkin aika räjähtävä persoona.

Tai ei ehkä aika räjähtävä riitä :)

Myönnän olen toosi räjähtävä persoona.

Eli hermostuessani kannattaa varoa.

Olen kuin susi. Puolustan laumaani ja kusipäät saa turpaan :3

♥ rakkaudella vihaajilleni ♥